Spring

Siis nyt on kyllä pakko kysyä....

 Miten yksi ihminen voi saada tungettua tollasen määrän meikkejä ja hiushärpäkkeitä kahteen noin pieneen laatikkoon... (huom, kuva on otettu vasta kun tyhjensin laatikoista pois tavaraa yhden kokonaisen roskapussillisen verran..)
En ymmärrä, mutta jotenkin mä sen jokaikinen kuukausi ansiollisesti onnistun tekemään

Muutama hetki siinä sitten vierähtikin, ja suurimmaksi osaksi pitelin samoja tavaroita käsissä ja pyörin ympäri huonetta miettien että mihis tämä nyt sitten. Eniten ongelmaa tuotti se että sain kaiken aseteltua paikoilleen niin että järjestyksessä olisi edes jotain järkeä,  ja tavaroita olisi helppo ottaa ja laittaa paikalleen. Ehkä mä nyt voin olla taas hetken tyytyväinen!

(kunnes ennemmin tai myöhemmin pöydällä vallitsee taas samanlainen kaaos)

Näiden kahden viimeisen kuvan piti olla jotenkin keväisiä ja värikkäitä, mutta jostain hassusta syystä  vesiväriläiskät näyttävätkin suhteellisen pelottavilta veriläiskiltä..
Mutta ajatushan onkin tärkein. Eikö? ;)

Sonjasta puheenollen, tämä mun kuvankaunis 10vuotias veljentyttö innostui myös kokeilemaan blogin kirjoittamista omaani paljon vierestä seuranneena, ja sitä voi seurailla myöhemmin täältä!

going mad... with clothes

Tähän se hiihtoloma sitten päättykin, ja juuri ''sopivasti'' hirveeseen flunssaan..  Kuumetta ei taaskaan mutta jo kolmas kerta tälle talvelle kun sairastun. Onneksi tämä jokatalvinen kierre loppuu yleensä aina siihen kun ilmat alkavat kunnolla lämpenemään, eikä kengät ole kokoajan litimärät loskasta. Nyt oon kyllä kaikkeni tehnyt että parantuisin viikonlopuksi ihan täysin. On syöty valkosipulia enemmän kun laki sallii, juotu väkisin raakaa rommia, puhallettu pulloon ja höyryhengitetty. 

Jos ei noilla, niin ei sitten millään! 

Huomenna jatkuu mun opiskelu kuitenkin, vaikka sitten vain särkylääkkeiden voimalla.

Koin äsken jonkun hetkellisen sekoamisen kun näin ton mekon nellyn sivuilla selaillessa valmistujaisiin mekkoa. Tämä mekko ei valmistujaisissa päälle kyllä pääse, mutta en vaan voinut vastustaa tota väriä ja kimmellystä ja kaikkea, joten nopeasti sitä enempää miettimättä klikkailin sen ostoskoriin ja vahvistin tilauksen

IHANA!! (ja vielä puoleen hintaan!!)

Toivottavasti vaan yhtä ihana päällä ja tulisi käyttöön, eikä joutuisi palautukseen. 

Paljettimekkoja löytyy entisestään jo turkoosi ja pinkkioranssi, mutta tälläinen shampanjan värinen yksilö vielä puuttuu ;) Omia synttäreitäkään ei ihan lähiaikoina juhlita, joten mulla on vähän tekosyyt loppu tän ostamisen puolusteluun.. mutta eikai naisella ikinä ole liian paljon vaatteita... vai onko?

“Folks are usually about as happy as they make their minds up to be.”

“Folks are usually about as happy as they make their minds up to be.” 
― Abraham Lincoln

Täällä ollaan ainakin onnellisia, kuten kuvista saattaa jopa huomata ;)
Aurinko paistaa päivisin, enää vain muutama aste pakkasta joten kevättä odotellessa,
aurinkolasit!, loma, pitkästä aikaa uusi salikortti ja toivottavasti sen mukana tulevat muutokset tekevät mut juuri tällähetkellä onnelliseksi

Toivottasti teillä muillakin on asioita mitkä saavat just nyt hymyilemään!

winter break day 1

Loma alkoi mukavasti pikkupakkasilla ja auringonpaisteella. 

Heti aamupäivästä lähettiin pulkkamäkeen pikkutyttöjen kanssa, 

ja siellä vierähtikin sopivasti muutama tunti pulkkien kanssa riehuen.

Mäenlaskun jälkeen oli hyvä tulla kotiin posket punaisina syömään äidin tekemiä lettuja.. 

(tajusin just kuulostavani 5vuotiaalta pikkutytöltä lettukesteillä...)

Mäenlasku osottautu aikamoiseksi treeniksi kun ramppas mäkeä ylös jatkuvasti, ja myöhemmin salilla jalkatreenin askelkyykyt, kyykyt ja jalkaprässitoistot oli suoraansanottuna hirveetä tuskaa ja yhtä maitohappojen sinfoniaa...  #enkävelehuomenna

Muutamia ostoksia on taas vaihteeksi päässyt kertymään, ja niille varaan kokonaan oman postauksen kunhan vaan ehdin kaiken kuvaamaan. Päivittäinen kävijämäärä on taas bloginpuolella noussut, joten kiitos kaikille lukijoille siitä! Vaikka tätä omaksi huvikseni kirjoitan, on kiva tietää että sieläkin ruuduntakana on ihmisiä jotka jaksaa luella näitä kirjoituksia!

HALF PRICE SHOPPING

H&M 3/4hihainen neule paljeteilla 7€(ovh 14,95) 

Lindex strassikorvikset 2,50€ (ovh 4,95€)

 Liisa Sauso:n  strasseilla ja helmillä koristellut käsineet

 (hintaa näille en tiedä, sillä nämä sain lahjaksi muutama viikko sitten mutta kuvat jäänyt jostain syystä julkaisematta)

 Glitterin sormus 2,50€ (ovh 9,95e)

Itiksen edelleen jatkuvista joulunjälkeisistä alennusmyynneistä tarttui muutama kiva juttu mukaan
 (Okei tässävaiheessa vois varmaan kysyä että koska mulla nyt ei tarttuisi kaupasta jotain mukaan, varsinkaan kun tuotteen lapussa on kirkkaanpunainen tarra -50% joka huutaa mun nimeä!...)
Mutta voin kyllä sanoa että tälläkertaa ''päästiin helpolla'', koska shoppailu ja jäätävä silmätulehdus ei oo se maailman paras kombo..obviously...


Valmistuminen häämöttää jo, ja silti tuntuu että kaikki on ihan kesken eikä oikeen mikään tunnu tässä koulussa menevän kerralla putkeen ja suorituksia puuttuu vielä vaikka kuinkapaljon, mutta eiköhän täältä silti tavalla tai toisella toukokuussa sisustajaksi valmistuta! 

Toivossa on ainakin hyvä elää ;)

new new new

Helpostikyllästyvällä ihmisellä kuten minä ei ole helppoa... 

Huone koki taas muutaman muutoksen, tauluhyllyjen innoittamana, Ikeasta tauluhyllyjä saa hintaan 7,95e, mutta (ahkerana) sisustajaopiskelijana päätin tehdä sen itse 3 listasta. Suurin syy sen itse tekemiseen ei jos tottapuhutaan ollut  ahkeruus vaan se että ''pakko saada se heti''! Mulla taitaa noita fiiliksiä olla vähän turhankin usein. Työpöydän ''tein'' myös itse nettikirpparilta saamastani pöytälevystä, jonka lyhensin ja päälystin uudelleen kodinterran marmorikuvioidulla DCFIX kontaktimuovilla (9,95e/rulla), ja jalat on ikeasta (2,50e/kpl)

Työtuolina toimii aikaisemmin kunnostamani 60-luvun keittiöntuoli.

Black widow

Nyt on ensimmäinen viikko takana tätä ''inttileskenä'' olemista, ja ei (onneksi) tunnu niin pahalta kuin kaikki siitä pelotteli. Ainut negatiivinen asia tässä oikeastaan on se, että alokasaikana ei edes tekstiviesteillä hirveesti ehdi jutella, niin se päivän jutteluaika tosiaan on vaan sen muutaman hassun minuutin. Itse oon kyllä kokoajan ollut tosi luottavaisinmielin. Vaikka puolivuotta/vuosi tuntuu pitkältä ajalta olla erossa kaikki viikot, niin se on kuitenkin loppujenlopuksi tosi lyhyt aika kun miettii niitä kaikkia tulevia vuosia jotka saa olla yhdessä.
Kyllä se varmasti jonkunverran pahalle tuntuu jokaisella kerralla kun lomat on loppu ja toinen lähtee pois ja itse jää heiluttamaan juna-asemalle, mutta kokemusten ja oppimisen kannalta armeija on mielestäni kuitenkin todella hyvä paikka niin miehille kuin naisillekkin, jossa on aikaa miettiä mitä kaikkea tulevaisuudelta haluaa, vaikkakin se ei sitten kuitenkaan sielä opittuihin asioihin millääntavalla liittyisikään.
Vuosi menee nopeasti, jos ottaa sen positiivisin mielin!