Nyt on ensimmäinen viikko takana tätä ''inttileskenä'' olemista, ja ei (onneksi) tunnu niin pahalta kuin kaikki siitä pelotteli. Ainut negatiivinen asia tässä oikeastaan on se, että alokasaikana ei edes tekstiviesteillä hirveesti ehdi jutella, niin se päivän jutteluaika tosiaan on vaan sen muutaman hassun minuutin. Itse oon kyllä kokoajan ollut tosi luottavaisinmielin. Vaikka puolivuotta/vuosi tuntuu pitkältä ajalta olla erossa kaikki viikot, niin se on kuitenkin loppujenlopuksi tosi lyhyt aika kun miettii niitä kaikkia tulevia vuosia jotka saa olla yhdessä.
Kyllä se varmasti jonkunverran pahalle tuntuu jokaisella kerralla kun lomat on loppu ja toinen lähtee pois ja itse jää heiluttamaan juna-asemalle, mutta kokemusten ja oppimisen kannalta armeija on mielestäni kuitenkin todella hyvä paikka niin miehille kuin naisillekkin, jossa on aikaa miettiä mitä kaikkea tulevaisuudelta haluaa, vaikkakin se ei sitten kuitenkaan sielä opittuihin asioihin millääntavalla liittyisikään.
Vuosi menee nopeasti, jos ottaa sen positiivisin mielin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti